Lyhyesti sanottuna: en löytänyt kirjoittamani kirjan käsikirjoitukselle kustantajaa.
Pidempi versio
1) Minun piti käydä koko asia = hulluus huolella läpi, ja kirjoittaminen oli siihen (minulle) luontevin tapa.
2) Aloin jossain vaiheessa kirjeen/kertomuksen kirjoittamista ajattelemaan, että tästähän saattaisi saada aikaiseksi melko mielenkiintoisen kirjan, ehkä.
3) Paljon myöhemmin – muokattuani alkuperäisen tekstin kirjan käsikirjoitukseksi – etsin sille noin puolentoista vuoden ajan kustantajaa. Sitten en enää malttanut odottaa. Lisäksi nykytilanteen vuoksi (nyt on huhtikuu 2021) ihmisten mielenterveysongelmat tuskin ovat vähenemään päin?
4) Pidän kirjoista – varsinkin elämäkerroista. Koin vahvasti, että kokemukseni olisi kertomisen arvoinen. Toivon, että kertomuksestani on iloa – tai parhaassa tapauksessa peräti apua? – joillekin ihmisille. Tai no, muutamalle. Parille. Edes yhdelle?
5) Mitä oman hulluutensa ns. julkisesti jakamiseen tulee, niin tällaisessa tapauksessa (omasta mielestäni) kirjoittajan nimen kertominen on melkeinpä ”pakollista” uskottavuuden – tai jonkin sellaisen – tähden. Tulin hulluksi, hulluilin hulluna, ja mennyt on mennyttä. En vaivaudu vaivaamaan päätäni sillä, että mitä muut netissä palloilevat ihmiset kertomuksestani/minusta mahdollisesti ajattelevat, ehkä.
6) Oli kivaa sekä kirjoittaa että tehdä nämä nettisivut. Lisäksi oma nettisaitti = sain vapaasti tehdä siitä juuri sellaisen kuin halusin.
7) Internet ja ajatus siitä, mitä internet voi olla.
8) Kuten eräs ystäväni aikoinaan tokaisi: ”Oot aina ollu vähän outo”, joten miksipä ei? :)
PS. Tykkään kutsua kertomustani kirjaksi, vaikka se on ainoastaan kirjan käsikirjoitus. Jos asia häiritsee sinua, niin voit soittaa tähän numeroon: 4
Takaisin eihullumpireissu.net pääsivulle